Kaikilla ihmisillä on usein joku kommentti.

Se on usein huono. Ennen kommenttiaan, puhuja joutuu arvioimaan, onko hänellä kokemusta ja ymmärrystä puhua asiasta? Onko kommentti olennainen? Kommentoijan on ymmärrettävä, että omat ajatukset ja ymmärrys voivat olla oikeita tai vääriä. Tällöin vastakritiikki on kestettävä ja ymmärrettävä, ettei oma ajattelu ole aina parasta. Tällaisesta tilanteesta kukaan ei saisi loukkaantua tai suuttua. Se ei ole henkilökohtaista. Kyse on vain konseptuaalisesta ajattelusta, eli kuumasta ilmasta. Seuraavalla kerralla asetelma voi olla toisinpäin. Paras käsillä oleva idea ja ymmärrys on vain yksi pala isosta palapelistä. Kenelläkään ei ole täydellistä ymmärrystä oikeastaan mistään. Se on mahdotonta. Ajatusjohtajuutta arvostetaan ihan LIIKAA. Sellaista reaalimaailmassa ei ole olemassakaan. Tämän takia tarvitaan kollektiiivista älykkyyttä. Kaikki norsunluutornihökkelissä pönöttävät hurskastelijat tulisi pudottaa.

Olemme kaikki eri tavalla ajattelevia. Minä ajattelen ison kuvan kautta. Pidän abstrahoinnista. Toiset ovat pikkutarkkoja. Minä en näe puita, mutta näen metsän. Toiset ovat luovia ja luovat ihmiset tekevät virheitä. Toiset ovat luotettavia tuottajia. Näitä kaikkia tarvitaan hyvään päätöksentekoon ja työhön? Tunnetko sinä miten kolleegasi ajattelevat? Sokeita pisteitä on paljon. Kun tiimi koostuu vain esimerkiksi Kauppakorkeakoulusta valmistuneista naisista ja miehistä, jotka ovat 30-45 vuotiaita, tulisi kellojen soida kovaa. Problem ahead.

Kun keskustelemme liiketoimintaan kuuluvista asioista, on kyse konseptuaalisesta ajattelusta. Kyse ei ole ihmisen luonteesta, ominaisuudesta tai heikkouksista. Kenenkään henkeä ei olla vaarantamassa. Tilanteen stressitaso tulisi olla matala, mutta se ei aina ole niin. Tilanne on vaikea, eikä kovin moni meistä hallitse sitä. Suurin osa riidoista ja konflikteista syntyy tällaisista tilanteista ja ihan turhaan.