1. Johdanto
Lehman Brothersin konkurssi 15. syyskuuta 2008 aiheutti luottamus- ja likviditeettishokin Yhdysvaltain ja globaalien rahoitusmarkkinoille. Bernanken (2015) mukaan kyseessä oli “vakavin finanssikriisi maailmanhistoriassa” (s. 404). Valtiovarainministeri Henry Paulson ja FEDin pääjohtaja Ben Bernanke valmistelivat toimenpidepaketin, johon sisältyi omaisuuserien osto- ja takausohjelmia. Näistä merkittävin oli 700 miljardin dollarin TARP-ohjelma, jonka tavoitteena oli poistaa pankkien taseista asuntoluotto arvopapereita (Paulson, 2010; Congressional Research Service, 2009).
2. Ohjelman synty
18.–19. syyskuuta 2008, kun rahamarkkinarahastoista alkoi virrata pääomia ulos ja yritystodistusmarkkina pysähtyi, valtiovarainministeriö ja keskuspankki katsoivat, että aiemmat yksittäiset pelastusoperaatiot (Bear Stearns ja AIG) eivät riittäneet (U.S. Treasury, 2008a). Paulson harkitsi pankkien kansallistamista, kuten Englanti teki, mutta hylkäsi sen poliittisen vastustuksen ja puuttuvan ennakkotapauksen vuoksi (Paulson, 2010). Hän esitti suunnitelman “ongelmallisten omaisuuserien” ostamisesta. Näin niiden uudelleenhinnoittelu vapauttaisi pääomaa ja elvyttäisi pankkien välistä luotonantoa.
3. Rahamarkkinakriisi ja ESF:n käyttö
Reserve Primary Fund “meni rikki” 16. syyskuuta 2008: sen osuuden arvo laski alle yhden dollarin Lehman Brothersin velkapaperien vuoksi (SEC, 2009). Tämä aiheutti yli 300 miljardin dollarin lunastukset viikossa (Investment Company Institute, 2009), pakotti rahastoja myymään yritystodistuksia ja uhkasi suuryritysten kuten General Electricin ja Coca-Colan käyttöpääomaa.
Valtiovarainministeriö julkisti takausohjelman rahamarkkinarahastojen sijoittajille. Ohjelma rahoitettiin Exchange Stabilization Fundista (ESF), joka oli alun perin perustettu vuonna 1934 dollarin arvon ylläpitoon. ESF edellytti presidentin hyväksynnän ja mahdollisti 50 miljardin dollarin takuun ilman kongressin lupaa (GAO, 2012). Päättäjät epäilivät summan riittävyyttä rahamarkkinarahastojen 3,5 biljoonan dollarin varoihin. Tosin, julkistus vähensi paniikkia (Paulson, 2010).
4. Poliittiset neuvottelut
TARP:in lakiluonnos 20. syyskuuta, oli kolme sivua pitkä ja antoi laajat valtuudet ostaa omaisuuseriä (U.S. Treasury, 2008b). Luonnoksen yksityiskohtien puute ja ennennäkemätön koko — 700 miljardia dollaria — herättivät vastustusta. Neuvotteluissa korostuivat erimielisyydet, julkinen vastareaktio “pelastuspaketeille” sekä kongressin eri valiokuntien ristiriidat (CRS, 2009).
Monissa kriiseissä (Kindleberger & Aliber, 2011) ratkaiseva lainsäädäntö etenee vasta, kun romahduksen uhka oli käsissä. Edustajainhuone hylkäsi TARP:in 29. syyskuuta, mikä johti Dow Jonesin suureen pudotukseen. Laki hyväksyttiin toisella äänestyskierroksella 3. lokakuuta 2008, kun siihen oli lisätty määräyksiä muun muassa johdon palkkioista, kongressin valvonnasta ja verohelpotuksista.
5. Markkinareaktiot
Ohjelma lopulta hyväksyttiin, markkinat suhtautuivat epäillen ja S&P 500 laski 1,4 % hyväksymispäivänä. Monet arvioivat, että ohjelman rakenne ei soveltunut luottokriisiin (Blinder, 2013). Lokakuun puolivälissä valtiovarainministeriö muutti strategiaansa ja alkoi suoraan pääomittaa pankkeja Capital Purchase Programin kautta.
6. Johtopäätökset
TARP osoittaa, kuinka institutionaaliset valmiudet, lakisääteinen joustavuus ja poliittisen talouden reunaehdot muovaavat kriisiajan päätöksentekoa. ESF:n käyttö rahamarkkinarahastojen takaamiseen havainnollisti, miten olemassa olevia välineitä voidaan muokata systeemisten uhkien torjumiseksi. TARP vahvistaa käsitystä, että Yhdysvaltain poliittisessa järjestelmässä laajamittainen finanssipoliittinen interventio toteutuu vasta kun systeeminen romahdus näyttää väistämättömältä.
Lähteet
- Bernanke, B. S. (2015). The Courage to Act: A Memoir of a Crisis and Its Aftermath. New York: W.W. Norton.
- Blinder, A. S. (2013). After the Music Stopped: The Financial Crisis, the Response, and the Work Ahead. New York: Penguin Press.
- Congressional Research Service. (2009). Troubled Asset Relief Program: Implementation and Status. Washington, DC: CRS Report RL34730.
- Government Accountability Office (GAO). (2012). Money Market Mutual Funds: SEC Should Strengthen Its Oversight. Washington, DC: GAO-12-269.
- Investment Company Institute. (2009). Report of the Money Market Working Group. Washington, DC.
- Kindleberger, C. P., & Aliber, R. Z. (2011). Manias, Panics, and Crashes: A History of Financial Crises (6th ed.). New York: Palgrave Macmillan.
- Paulson, H. M. (2010). On the Brink: Inside the Race to Stop the Collapse of the Global Financial System. New York: Business Plus.
- U.S. Securities and Exchange Commission (SEC). (2009). Money Market Fund Reform. Washington, DC: Release No. IC-28807.
- U.S. Treasury. (2008a). Statement on Temporary Guarantee Program for Money Market Funds. 19.9.2008.
- U.S. Treasury. (2008b). Legislative Proposal for Authority to Purchase Troubled Assets. 20.9.2008.